Numero 19 sementoidaan vahvasti AS Moonin futsal-historiaan, kun sitä vuosikaudet kantanut Jupe Patanen on päättänyt siirtyä futsalkentiltä sivuun kuluvan kauden päätteeksi. Kahdeksan kautta AS Moonin mukana Ykkösessä ja sitäkin ennen satoja otteluita myös alemmilla sarjatasoilla pelannut Jupe Patanen on kuulunut seuran kivijalkoihin läpi uransa. On aika kiittää seuran puolesta joukkueen isähahmoa lukuisista vuosista, kilometreistä ja tunneista rakkaan lajin äärellä, jolle mies antoi varmasti kaikkensa niin parketin kuin esim. seuran hallituksenkin puolella.
Kun kyselin Jupen entisiltä pelikavereilta ja valmentajilta kommenttia miehestä, välittyi kaikilta yksi yhteinen piirre: ”herrasmies viimeisen päälle niin kentällä kuin sen ulkopuolella”. Välillä mustankin huumorin omaava, ja tarvittaessa isokin pilke silmäkulmassa kulkeva Patanen on malliesimerkki kapteeniudesta ja joukkueen johtamisesta esimerkin kautta. Ei varmaan ole ainuttakaan valmentajaa kuusikosta jotka Jupea jossain roolissa futsalissa valmensivat, jotka eivät kapteeninnauhaa jollain asteella asetelleet miehen käsivarteen kausien aikana. Pukukopin ja varsinkin pelimatkoilla bussin johtohahmoihin kuuluva Jupe tuli tunnetuksi pelireissuilla mm. korttiringin pyörittäjänä, Panteran ylipitkien biisien kärsivällisestä kinuamisesta Juho Heiskasen luomille soittolistoille, sekä varsinkin Aleksi Kylmälän kasvattamisesta pojasta mieheksi AS Moonin vuosina. Nuoruusvuosina pelipaikka ei aina ollut edes pohjapelaaja, vaan luottoa taisi löytyä väliltä laitapelaajan kaistaltakin mm. Juha Aholan alaisuudessa kakkosdivarin karkeiloissa, vaikkakin se rooli sinetöityi vähitellen puolustuspään johtajaksi varsinkin nelikon: ”Patanen-Uusitalo-Knuutinen-Keinänen” kehittyessä uomiinsa 2014-2015 futsal-vuosien jälkeen.
Innokkaana kalamiehenä tunnettu Patanen pelasi viimeiset 3-4 pelikautta mentaliteetilla ”vielä kerran pojat”. Kesän tullen Jupe ei samantien lupautunut seuraaville kausille mukaan, vaan makusteli rauhassa päätöksensä kanssa ja tunnusteli varmasti vähitellen ikääntyvää kroppaansakin. Miehen omistautumisesta joukkueen eteen kertoo kuitenkin paljon se, että joka kerta sieltä Patanen löytyi jo kesällä treeneihin, josta parhaana esimerkkinä toimii kulunut 23-24 kausi, kun kalenterista on raivattu tilaa pelihommiin SSAB tehtaalla pyörivien töiden, insinööri-opiskelujen sekä rakkaan perheen keskeltä. Pieniä kolotuksia on selässä ja polvissa ollut mutta hammasta purren on pelireissuillekin lähdetty. Kruununa kaiken kokemiselle voinee sanoa myös maalivahdin tuuraamiset! Tästä uusin esimerkki Joutsasta, jossa mr. Silver Fox taituroi tolppien välissä rapiat 30minuuttia ja selvisi siitä kunnialla läpi! Tämmöistä joukkuepelaajaa valmennus ja pelikaverit arvostavat yli kaiken.
Jukka-Pekka Pataseen tulee aina kuulumaan takuuvarma suorittaminen puolustuspäässä, iso vasurin pelko erikoistilannepelaamisessa sekä juonikas tekniikka sateenkaarikikkoineen aina paikan tullen. Maaleja on kertynyt jo kunnioitettavat 77 osumaa Ykkösen puolella ja eiköhän vielä päätöspeleissäkin pari heilahda! On mies myös iskenyt yhden seurahistorian komeimmista maaleistakin saksipotkulla, harmi että koronavuoden aikana ilman liveyleisöä..
Joukkueen isähahmoa tulee varmasti kentällä ikävä – mutta AS Moon sykkinee miehen sisällä vielä tulevinakin vuosina. Fanimatkalle pelireissuille, ja kynimään pelaajisto kuivaksi korttipeleissä?! Jupen tuntien hän ei tämmöisestä tarjouksesta kieltäydy kun tarpeeksi kiltisti kysyy.
Kiitos yhteisistä hetkistä, nro 19 – Jupe Patanen, AS Moon.